Rodut

Epilepsia

Epilepsian suhteen suomenpystykorvan tulevaisuus näyttää valoisalta

Rotujärjestölle ilmoitettujen epilepsiatapausten määrä on viime vuosina ollut laskusuunnassa. Rodussa arvioidaan tällä hetkellä esiintyvän epilepsiaa noin 2-3 prosentilla koirista. Sairauden vähentymisen syynä on pitkäjänteinen jalostustyö ja ennen kaikkea niin sanotun epi-luvun käyttöönotto jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa.

Epilepsia on koiran yleisin neurologinen sairaus

Epilepsia (kaatumatauti) on aivojen sähköisen toiminnon häiriö, joka ilmenee eriasteisina kohtauksina myöskin koirilla. Sitä on tavattu suomenpystykorvilla jo 1980-luvulta lähtien. Kohtaukset alkavat pystykorvilla keskimäärin 3 vuoden iässä, ja kohtauksen tyypillinen kesto on 12 minuuttia. Rodulle tyypillisiä olivat paikallisalkuiset kohtaukset, joihin liittyi tavallisesti käytösmuutoksia ja autonomisia oireita, kuten oksentelua ja kuolaamista. Suomenpystykorvien idiopaattisen epilepsian perinnöllisyysasteen arvio (0.22) selittyy parhaiten usean geenin mallin avulla. Aivoissa ei havaita rakenteellisia muutoksia, muutoin kuin palautuvina kohtauksiin liittyvinä muutoksina.

Epileptiformiset kohtaukset voivat johtua myös muista sairauksista, jolloin puhutaan symptomaattisesta eli sekundaarisesta epilepsiasta. Epilepsian hoito tapahtuu lääkehoidolla eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

Suomen Pystykorvajärjestö kerää jalostusneuvontaa varten tietoja erillisellä kaavakkeella koirien saamista epilepsiatyyppisistä kohtauksista. Epilepsiaa sairastavista koirista on myös erittäin tärkeää saada verinäyte Hannes Lohen geenitutkimusryhmälle.


Perinnöllisestä tekijästä johtuvaa

Aito epilepsia on perinnöllistä, mutta periytymistapa suomenpystykorvilla ei ole vielä selvillä. Periytymistavan selvittäminen on käynnissä Hannes Lohen geenitutkimusryhmän toimesta. Verinäytteistä eristetään perintöaines eli DNA ja siitä etsitään virheellistä geeniä, mikä aiheuttaa koiriemme epilepsiaa.

Koska epilepsia on perinnöllistä, epilepsiaa sairastavaa koiraa ei tulisi koskaan käyttää jalostukseen. Myös sairaan koiran lähisukulaisten käyttöä tulisi välttää jalostuksessa. Valitettavasti sairaus voi puhjeta joskus vasta koiran saatua jälkeläisiä.


Kohtaukset ovat erilaatuisia

Tyypillinen ikä idiopaatisen epilepsia puhkeamiselle on 0,5 – 5 vuotta. Sairaus ilmenee joko yleistyneinä tai paikallisina kohtauksina. Yleistyneet kohtaukset ovat koiralla huomattavasti tavallisempia kuin paikalliset, joita ei välttämättä edes aina huomata. Kohtausta voi edeltää ennakkotunne eli aura, jolloin eläin käyttäytyy poikkeavasti. Eläimellä auran havaitseminen on kuitenkin vaikeaa. Auraa seuraa kohtaus, jonka kesto on yleensä muutamia minuutteja. Kohtauksen alussa koiran niska ja raajat ovat jäykkinä ja eläin kaatuu maahan ja voi olla hengittämättä. Tätä seuraa nykimisvaihe, jonka aikana saattaa esiintyä virtsaamista, ulostamista, leuan pureskeluliikkeitä ja syljeneritystä. Kohtauksen jälkeen koiran käyttäytyminen voi olla poikkeavaa useiden tuntien ajan. Kohtausten voimakkuus vaihtelee. Kohtausten väliaikoina koira on aivan normaali. Altistavia tekijöitä kohtauksille ovat mm. kiima, stressi, jotkin lääkkeet sekä muutokset normaalielämässä.


Muista sairauksista otettava selvää

Epilepsiatyyppiset kohtaukset voivat johtua myös muista sairauksista. Jos koiralla on todettu esiintyvän aikaisemmin lueteltuja muita sairauksia, niistä täytyy ehdottomasta mainita koiraa tutkittaessa ja rotujärjestöön lähtevässä ilmoituksessa. Epilepsiaan erikoistunut eläinlääkäri tutkii jokaisen ilmoitetun tapauksen ja vasta hänen ohjeistuksensa perusteella koira luokitellaan epilepsia sairaiden listalle.


Epilepsian hoito

Epilepsian hoito tapahtuu lääkehoidolla eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Sairastumisesta epäillyssä tapauksessa on syytä kääntyä lähimmän eläinlääkärin puoleen. Omistajan antamat eläimen esitiedot ovat tärkeitä lähdettäessä etsimään syytä kohtauksille. Eläinlääkärin tutkimus kohtauksen saaneelle koiralle on tärkeä, koska hän pyrkii poissulkemaan mahdolliset muut epileptisten kohtausten aiheuttajat. Eläinlääkäri voi tehdä yleiskliinisen tutkimuksen, ottaa veri- ja virtsa- tai aivoselkäydinnesteen näytteen. Aidossa epilepsiassa ei löydetä niissä tutkimuksissa poikkeavuuksia. Jos koirasta halutaan vielä tarkempi tutkimustulos, se on vietävä tämän alan erikoislääkärin hoitoon. Tutkimus sisältää tarkan yleis- ja neurologisen tutkimuksen sekä tarvittavat laboratorionäytteet.

Eläinlääkäri voi määrätä lääkehoidon aloitettavaksi. Lääkehoidon tarkoituksena on harventaa kohtausten esiintyvyyttä sekä lieventää niitä. Vain harvoin voidaan saada kohtaukset pysyvästi pois lääkkeiden avulla ja toisinaan ei lääkehoito edes tuo apua tilanteeseen, jolloin koiran lopetusta voidaan joutua harkitsemaan.

Lääkkeet aiheuttavat alussa sivuvaikutuksia, kuten väsymystä, lisääntynyttä juomista ja virtsaamista sekä ruokahalun lisääntymistä. Lääkkeen vaikutuksen alkaminen kestää muutaman viikon, jonka kuluessa sivuvaikutuksetkin häviävät. Lääkitys on elinikäinen ja sen maksavaikutusten vuoksi koiran maksa-arvoja tulee kontrolloida verinäytteiden avulla 0,5 – 1 vuoden välein. Myös koiran kastroinnin tai steriloinnin on todettu vähentävän jossain tapauksissa kohtausoireita.


Rotujärjestö kerää epilepsiatietoja jalostustarkoituksiin

Epilepsian esiintymistä rodussa on seurattu rotujärjestön toimesta keräämällä tietoa sairaista yksilöistä rotujärjestön jalostustietokantaan. , jossa voidaan tarkastella sairaita koiria, niitä tuottaneita yhdistelmiä sekä tehdä virtuaaliparituksia aiotuista yhdistelmistä.

Spjn tietokannassa voidaan tarkastella virtuaaliparituksia aiotuista yhdistelmistä ja suunnitella yhdistelmiä, joissa epilepsiariski on mahdollisimman pieni .Rotujärjestö tarvitsee jatkuvasti lisätietoja kattavan ja ajantasaisen tilannekartoituksen tekemiseen. Jokaisen epilepsiatyyppisiä kohtauksia saavan koiran omistajan on siis syytä tehdä koirastaan ilmoitus rotujärjestön jalostusneuvontaan.

Jos koirasi saa EPI- kohtauksen tai epäilette sitä niin toimikaa ohjeen mukaisesti
toimintaohje EPI kohtaukseen

tvporn.cc