Rodut

Nuoren koiran koulutus

Nuoren karhukoiran koulutusohjeita

Karjalankarhukoira on luonteeltaan rohkea, tuliluontoinen, sitkeä – ehdottomasti yhden isännän/emännän koira. Tuskin uskollisempaa erätoveria löytyy, kuin tuo mustaturkkinen, terävävaistoinen pikinokka. Kun kohtelet sitä hyvin, se ei sinua petä.

Mikäli koirasi käyttäytyy poikkeavasti, niin kannattaa aina miettiä miksi. Useimmiten siihen on löydettävissä syy, kun vain viitsii vähän ajatella. Karhukoiran luoteen ominaisuuksista arvostetaan erikoisesti sen uskollisuutta ja kiinteää yhteydenpitohalua omistajaansa. Tämä on erittäin tärkeä ominaisuus esimerkiksi tilanteessa, jolloin metsästetään jotain tiettyä hirveä (vasa/aikuinen). Jos hirvi ei ole sopiva, älä mene haukulle ja koira tulee ennen pitkää katsomaan, eikö tämä kelpaa omistajalle. Tällöin voit ohjata koirasi etsimään uutta hirveä ja päiväsi ei ole kokonaan mennyt piloille.

Kun sitten olet päättänyt hankkia karjalankarhukoiran, on ilman muuta selvä, että olet metsämies tai -nainen. Karhukoiraa ei pitäisi hankkia pelkäksi seurakoiraksi, koska sillä on voimakas metsästysvietti ja metsässä se on omassa ympäristössään.

Pentua valittaessa on lähdettävä vanhempien sukutaulusta. Pentua ei kannata ottaa mistä tahansa pentueesta. Koska olet valitsemassa itsellesi karhukoiraa toivossa saada siitä hirvenhaukkuja, etsi pentue, jonka vanhemmat ovat käyttökokeissa testattuja. Käyttöominaisuuksia arvioitaessa kannattaa kiinnittää huomiota sekä isän, että emän sukutauluun. Neuvoja voi tarvittaessa kysellä kokeneemmilta harrastajilta tai jalostusneuvojilta.

Kun olet löytänyt mieleisesti pentueen, matkusta mahdollisimman pian pentuetta katsomaan. Jos sinulla on tilaisuus valita pentueesta ensimmäisenä, nimeä itsellesi terhakka, pentueen keskikokoa oleva pentu. Jos mahdollista, käy katsomassa pentuetta uudelleen, kun pennut ovat noin kolmeviikkoisia. Noin 7-8-viikkoisena voit noutaa pennun kotiin. Kun olet saanut seurata pentuetta useampia kertoja, saat jonkinlaisen käsityksen sen eri yksilöistä. Vältä valitsemasta syrjään vetäytyvää vinkujaa. Valitse pukarimaisen aktiivinen ja itsenäinen rotumääritelmän värivaatimukset täyttävä pentu.

Pennun hermoja olet voinut testata ennen valintaa esimerkiksi läpsäyttämällä kämmeniäsi yhteen. Näin voit jo havaita onko pentu säikky.

Pentuna koira on villi ja leikkisä, sitä ei pidä eikä saa missään vaiheessa lyödä. Jos sitä täytyy ojentaa, se kyllä ymmärtää kun sitä moittii – niskasta puistaminen on sen emän perinteinen kuritusmuoto. Anna pennun leikkiä vapaasti pihalla ja hanki sille kappale tuoretta hirvennahkaa esimerkiksi kolarihirven huutokaupasta. Hirven sorkkaa ja yleensäkin luita on syytä välttää, sillä luun sirut saattavat tarttua suolistoon ja seuraukset voivat olla pahat, jopa aikuiselle koiralle.

Jo pentuvaiheessa kannattaa koira ottaa pienille maastolenkeille. Kun koiraa kuljetetaan välillä hihnassa muutamia kymmeniä metrejä ja lasketaan taas vapaaksi ja tämä toistetaan useita kertoja päivän mittaan, ei koiralle tule hihnakauhua.

Kun kutsut koiran kytkettäväksi ja se tulee luoksesi, niin muista palkita koirasi jollakin makupalalla. Muista palkitseminen myös, kun koira on suorittanut jonkin tehtävän. Myös kehumiset ja taputtelut se ymmärtää. Kutsuminen tykö joko viheltämällä tai pillillä käy näppärästi alussa, kun kytketään koira esimerkiksi pihalla ohueen naruun, jonka pituus on 10-20 metriä. Pidetään narusta kiinni ja koiran annetaan juosta kauemmaksi, vihelletään koiraa luokse ja samalla ohjataan narulla se tulemaan, ja palkitaan kehujen kera. Tämä toistetaan muutamia kertoja ja koira oppii tulemaan luokse ilman narua. Älä kuitenkaan kutsu metsässä koiraasi liian usein, ellei sinulla ole sille mitään mielenkiintoista osoitettavaa, esimerkiksi tuoreita hajuja tai jälkiä.

Koiralle voi opettaa jo pentuna verijäljen seuraamista siten, että laitettaan siiman päähän tuoretta veristä hirvenlihaa pikku pala. Vedetään ruohikossa ensin pieniä matkoja, esimerkiksi 10 metriä ja laitetaan lihapala odottamaan jäljen päähän. Viedään pentu jäljen alkuun ja annetaan sen itsen seurata jälkeä, se löytää lihapalan jälkeä seurattuaan ja riemu on rajaton. Tuore liha ja nahanpalaset opettavat pentua; kun koira myöhemmin kohtaa hirven, on sen haju jo ennetään tuttu ja koiran metsästysvaistot heräävät.

Totuta koirasi jo pienestä pitäen veteen. Älä kuitenkaan heitä sitä veteen, vaan ota se lämpimänä kesäpäivänä mukaan uimarannalle. Anna sen itse kastella ensin tassunsa ja opetella kahlaamaan ja uimaan. Jo muutaman rantareissun jälkeen se menee mielellään veteen ja myöhemmin se seuraa uiden hirveä isojenkin ojien tai jokien yli.

Ehdottomasti on parasta opettaa koira paukunkestäväksi ennen metsästyskoulutusta. Pienet makupalat aina paukahtaessa nopeuttaa pennun laukausten hyväksymistä. Jos viitsit harjoitella sitä riittävän monta kertaa, pentu suorastaan innostuu ampumisesta jo ennen kuin se metsästyksestä mitään ymmärtääkään. Älä kuitenkaan vie sitä ampumaradalle kilpailujen aikana, vaan aloita varovasti kotiympäristössä esimerkiksi kahta laudanpalaa vastakkain läpsyttelemällä, jatka sitten ampumalla pienoiskiväärillä, ei kuitenkaan liian lähellä koiraa. Koiran kuulo on erittäin herkkä ja saattaa lähellä ammuttu laukaus tehdä kipeää sen korville. Paukkukauhun saanut koira on erittäin vaikea saada tottumaan laukauksiin. Hirveä ammuttaessa laukaus tulee aina sen verran kauempaa, että se ei sitä säiky. Erikoisesti pitää varoa tilannetta, jossa joudutaan ampumaan hirveen niin sanottu armonlaukaus, tällöin täytyy koira siirtää edemmäs ja laukaus tulee suunnata poispäin koirasta.

Kun koira on noin 4-5 kuukauden ikäinen, kannattaa jo lähteä pienille maastolenkeille. Mieluimmin kuitenkin maastoon, jossa ei törmätä hirveen. Kaikki on uutta ja outoa pennulle, ei sitä saa viedä heti hirvelle. Varsinkin kesällä, jolloin vasat ovat pieniä, voi hirviemo olla hyvinkin hyökkäävä. Pentu saattaa tästä säikähtää ja se saattaa haitata pitkään. Tärkeintä on ensin saada pentu voittamaan metsäpelko. Kun etenette metsässä ja koirasi häipyy näköpiiristä, jää aina odottamaan siihen paikkaan. Pentu palaa lähtöpaikalleen ja kun se löytää siitä omistajansa, sen luottamus kasvaa ja hakulenkit pitenevät. Nytkin kannattaa ottaa koira välillä hihnaan kiinni ja laskea se heti irti, näin saat varmasti hihnakauhun vältettyä.

Totuta koirasi heti alusta alkaen myös autokyytiin.

Kun koirasi alkaa päästä metsäpelosta ja hakulenkit pitenevät, aloita totuttelu hirvelle. Jos koirasi osoittaa kiinnostusta pieneen riistaan, on se vain merkki siitä, että metsäveri virtaa kiihkeänä koirasi suonissa. Linnun ampuminen nuoren koiran haukkuun tuskin haittaa, mutta se saattaa olla kiinnostunut myös jäniksestä. Jänistä älä missään tapauksessa ammu, mutta älä myöskään moiti koiraasi, vaan osoita se selvästi, ettet ole jäniksestä yhtään kiinnostunut. Kun lähestyt koirinesi oletettua hirven olinpaikkaa, tee se ehdottomasti tuulen alta ja erittäin hitaasti. On erittäin tärkeää, ettei hirvi tiedä sinusta mitään. Lähesty äänettömästi ja anna koirallesi aikaa löytää hirvi itse. Etene vain silloin kun koira käy luonasi. Jää taas kuuntelemaan, kun koira katoaa.

Kun koira löytää hirven, se voi ruveta haukkumaan sitä hetikin, mutta saattaa myös olla, että se tutkii sitä aikansa ja tulee luoksesi. Osoita selvästi, että olet hirvestä kiinnostunut ja yritä seurata hirveä jos se on paennut. Älä missään tapauksessa lähde heti kotiin, vaikka koira pätkän haukkuisikin. Yritä saada hirveen uusi kosketus. Koirasta on helpompi saada sitkeä pysäyttäjä jos sille alunperin opetetaan, että peli ei pääty siihen, jos hirvi lähtee.

Nuorta koiraa voidaan myös käyttää tutustumassa kaadettuun hirven raatoon. Kohtaaminen tulisi tapahtua niin, ettei siinä ole muita vanhempia koira, eikä näin tulisi tappelua. Kun koira lähestyy raatoa, sitä ei pidä missään tapauksessa säikyttää; mieluummin kahden kesken omistajan kanssa ilman äänekästä pyyntiporukkaa.

Vihainen ja päälle käyvä hirvi voi, varsinkin hyvin nuoren tai hitaasti kypsyneen pennun säikäyttää jo ensikosketuksilla pahanpäiväisesti. Tällainen paha pelästyminen saattaa haitata koiran kehittymistä jopa vuosia. Harvalla omistajalla yleensä riittää vieteriä tällaisen koiran kouluttamiseen, mutta kovalla työllä ja ajan kanssa se voi onnistuakin.

Karhukoiran pennun henkisen kehityksen (metsästys- ja hirvenhaukkukypsyys) edistyminen on eri suvuissa ja aivan yksilökohtaisestikin hyvin vaihteleva. Ensimmäinen hirvihaukku syntyy yleensä 4 – 12 kuukauden iässä. Luonnollisesti, mitä nuorempana pentu viedään hirville, sitä suurempi vahinkoriski on. Sopiva hirvelle vienti-ikä on noin kymmenestä kuukaudesta ylöspäin. Poikkeuksiakin tietysti on. Kyllä koirasta näkee, aristaako se muitakin asioita. Se lienee kuitenkin varmaa, että arasta (luonnevikaisesta) pennusta ei hirvikoiraa tule. Jonkinasteinen hirven aristaminen on ensikosketuksella monesti aivan luonnollista eikä se ole merkki luonneviasta. Kuitenkin, jos on kysymyksessä lahjakas ja voimakkaat hirviveret omaava koiranalku, sen pitää tuossa iässä oma-aloitteisesti mennä haukkumaan hirveä. Mitä pitempi ensimmäinen kosketus on, sitä helpompi on kouluttaa hyvä hirvikoira.

Hirven kiima-aika on myös pennun kehitykselle vaarallista aikaa, ja aivan nuorta koiraa ei kannattaisi päästää tuohon aikaan irti lainkaan. Hirviuros on pienemmillekin kilpakosijoille hyvin mustasukkainen ja onpa myös lehmän todettu joskus kovastikin ahdistelevan koiraa.

Selvää on, että jos aiot koirastasi karhunhaukkujaa, ensikosketus on syytä jättää siksi, kunnes koira on sekä ruumiillisesti että henkisesti aikuistunut, sillä irrallaan oleva täysikasvuinen karhu testaa kyllä perusteellisesti mitä koiran nahkan alta löytyy.

Nuori koira voidaan kyllästyttää ja väsyttää tyhjällä haukuttamisella tai liialla metsästämisellä. Aina tulisi muistaa se, että karjalankarhukoira on nimenomaan metsästyskoira, jonka kehittymisnopeuteen ratkaisevasti vaikuttaa se, kuinka pian sen metsästyskipinä saadaan herätettyä. Tämä tarkoittaa tietysti hirven kaatamista mieluimmin aivan ensimmäisistä haukuista. Yhtä tärkeää on myös, että heräävää kipinää ei sammuteta, toisin sanoen nuorta koiraa ei saa haukuttaa tyhjää, eikä myöskään metsästää liikaa, vaan reissun jälkeen aina riittävä lepo, sitä pitempi mitä nuorempi pentu on kyseessä.

Älä innostu liikaa kun näet, että koirasi alkaa pelata. Tässä vaiheessa tehdään yleensä suurimmat virheet. Haukuta hyvin säästeliäästi ja ammu silloin kun siihen on tilaisuus. Toinen koira oppii yhdestäkin kaadosta ja toinen vaatii useamman. Kuitenkin, kun koira on kolmen vuoden iässä, pitäisi sen jo tehdä pitkiä haukkuja. Mikäli koira ei tällöin vielä osoita riittäviä merkkejä, lienee se koira syytä unohtaa.

Koira saattaa pentuna haukkuakin outoa, vähän pelottavaa metsän elävää, mutta kun otus tulee tutuksi ja koiralla ei ole tarpeeksi metsästysintoa, kiinnostus hirveen lopahtaa. Jos pentu kuitenkin on innokas pienriistan perään, tällaisestakin koirasta voi kovalla työllä myöhemmin tulla myös hirvenhaukkuja.

Koiraa ei saa opettaa toisen koiran kanssa, kyllä karhukoira uskaltaa haukkua yksinkin. Äläkä missään nimessä vie koiraasi mölyajoketjuun. Hirvi, joka kuulee ihmisiä olevan liikkeellä, saattaa olla kyllä paikallaan, mutta kun koira ajaa sen ylös siirtyy se muutaman kilometrin, ennen kuin rauhoittuu haukuttavaksi.

Mikäli haluat opetella haukulle menoa, hanki hirvikoetuomarikortti ja osallistu hirvenhaukkukokeisiin koetuomarina. Siellä on aikaa ja mahdollisuus värkätä ja tehdä havaintoja hirven käyttäytymisestä, koska hirveä ei ammuta.

Kun lähestyt haukkua, saattaa olla, että koirasi jo näkyy mutta hirveä ei näy missään. Älä pyri liian lähelle. Jää mieluummin odottelemaan ja anna hirven paljastaa itse itsensä.

Hirvijahtiin kannattaa valita sellainen asu, että se ei aiheuta ääntä risukossa. Sarkapuku on hyvä. Myös repun pitäisi olla pehmeää kangasta eikä kovin suuri, ettei oksat ropsahtele.

Hirvi on kovin tarkka äänistä. Jos koira pitää tauon, älä silloin liiku. Koiran ääni peittää ääniä, joita itse aiheutat. Jos risu kuitenkin katkeaa jalan alla, se pitää vanhattaa eli seistä paikallaan minuutti, pari. Hirven muisti ei ole kovin pitkä. Katso mihin astut. Jos joudut lähestymään haukkua maastossa jossa on maassa risuja, täytyy askel tehdä hieromalla kengän kärki maahan, jolloin tunnet onko risu jalan alla.

Kun olet ampunut ja hirvi kaatuu ja potkii vielä henkitoreissaan, lähesty jalkojen puolelta hirveä siksi, että koira yleensä pyrkii vastakkaiselle puolelle, kuin omistajansa. Näin vältyt siltä, että koira joutuu kuolevan hirven jalkojen ruhjottavaksi. Kun pistät hirven, juoksuta verta kämmenkuppiin ja anna koirasi lipaista sitä. Kytke koira ja mikäli muita jahtikavereita tulee kaadolle, mene heitä vastaan koira mukanasi. Tällöin koirasi ymmärtää, että hyväksyt tulijat. Anna koirallesi muutama makupala hirvestä ja muista kehua sitä.

On tärkeää, ettei ensimmäistä hirveä ammuta silloin kun se liikkuu. Pyri ampumaan ensimmäiset hirvet puhtaaseen seisontahaukkuun, ettei koirasi opi ajamaan hirveä takaa.

Ensimmäisten lumien tultua kannattaa opettaa pitkää seuraamista. Voit esimerkiksi kävellä koirasi kanssa hirven jälkiä seuraten koko päivän. Väliin karkottaen, mikäli se jää haukulle ja aina vain jälkiä seuraten iltaan saakka. Parin tällaisen päivän jälkeen koira yleensä pysyy työmaalla.

Haukkukokeita silmällä pitäen kannattaa ottaa pyyntiaikana vieras ihminen matkaan ja vaihtaa mukana olijaa eri päivinä, näin koira hyväksyy kokeissa tuomariryhmän.

Jos koira on täyden päivän metsässä, pitää sille antaa muutaman päivän lepo ja palautumisaika, nuori koira saattaa katketa liikaa rasitettuna.

Koiraa on syytä juoksuttaa kesällä mahdollisimman paljon ja tehdä riittävän pitkiä lenkkejä, jotta peruskunto olisi pyyntiaikana riittävä. Hyvän hirvityöskentelyn perusedellytys on koiran kova kunto. Mikäli koira väsyy, luopuu se helposti leikistä. Kahden päivän hirvityöskentely (lohkokarsinta ja ”kuninkuushaukut”) vaatii koiralta rautaisen kunnon.

Älä milloinkaan yllytä koiraasi tappeluun toisten koirien kanssa. Karhukoiralla löytyy kyllä luontoa ilmankin.

Jos koiran ja omistajansa välit ovat kunnossa, ei omistajan tarvitse hakea koiraa, vaan koira hakee omistajansa.

Evääksi yhteiselle matkallenne:

Muista, että jo pentueen ja pennun valinta ratkaisevat suurelta osin jatkon onnistumisen.

Huolehdi koirasi kunnosta ympäri vuoden niin nuorena kuin varttuneempanakin.

Suorita laukauksiin totuttaminen huolellisesti ennen metsästyskoulutusta.

Älä vie liian nuorta pentua hirvelle, älä ainakaan hirven kiima-aikana.

Älä missään tapauksessa vie pentua ajoketjuun, siitä on pelkkää vahinkoa sen kehitykselle.

Pyri ampumaan hirvi ensimmäisistä haukuista mahdollisimman nopeasti, mutta kun haukut pitenevät, malta haukuttaa ennen kaatoa.

Älä haukuta nuorta koiraa suotta.

Muista, että riittävä lepo on koiran metsästysinnon kohottamiselle lähes yhtä tärkeää kuin kaatokin.

Älä lyö koiraa, lyömällä saat siitä vihaisen – et uskollista kaveria.

Älä ammu koiran korvanjuuressa.

Älä anna koiraasi lainaksi.

Älä ammu laukkaavaa hirveä, muutoin saat ajavan koiran.

Tällaisilla periaatteilla on tehty melkoinen joukko hyviä hirvenhaukkujia. On kuitenkin muistettava, että jokainen koira on oma yksilönsä ja samoilla ohjeilla ei suinkaan aina tule samanlaista jälkeä. Toivomme, että tästä oppaasta on apua niin vanhoille kuin uusillekin karhukoiran kasvattajille.

Pohjan Karhukoirayhdistys r.y.

tvporn.cc