Tiineys

Nartun vointi tiineysaikana vaikuttaa monella tavalla pentujen kehitykseen. Narttu ei saisi olla stressaantunut, ruoan pitäisi olla oikeanlaatuista, ja liikunnan sopivaa eikä rasittavaa. Hyväkuntoinen narttu selviää synnytyksestä huonokuntoista paremmin. Monet nartut ovat 3.–4. tiineysviikoilla huonovointisia.

Kantava narttu tarvitsee normaalia enemmän hiilihydraatteja ja proteiineja. Viimeistään 5. viikolla siirrytään ravintoon, joka on suunnattu kantaville ja imettäville nartuille. Keskimäärin ravinnontarpeen nousu on noin 40 % ja nartun paino nousee vastaavasti noin 20–55 % kantoaikana. Viimeisen tiineyskolmanneksen aikana tarve on 1,5-kertainen normaaliin ylläpitotarpeeseen verrattuna ja imetyksen aikana jopa 2- tai 3-kertainen. Lopputiineydessä narttu tarvitsee useita pieniä aterioita kohdun viedessä vatsaontelosta tilaa.
Kantavalle nartulle ei tulisi antaa lisävitamiineja tai kalkkia hyvälaatuisen teollisen ruuan lisäksi. Liiallinen kalkin ja D-vitamiinin saanti sotkee elimistön oman kalsiumtasapainon ja altistaa nartun kalkkikrampille. Liiallinen A-vitamiinin saanti taas voi saada aikaan pentujen epämuodostumia, kuten kitalakihalkiota.
Helpoin tapa ruokkia kantavaa ja imettävää narttua on valmiskuivaruuat, jota saa hyvin varustelluista lemmikkieläinliikkeistä sekä eläinlääkäriasemilta. Kannattaa perehtyä pakkausselosteisiin ja ruokintaohjeisiin kunnolla.

Koiran suolinkainen (Toxocara canis) on yleinen koiran loinen, joka on erityisen vaarallinen pikkupennuille. Meidänkään oloissamme ei ole tavatonta, että pentuja kuolee suolinkaisten aiheuttamiin suolen tukkeutumiin. Tavallisimmin suolinkaiset aiheuttavat pentujen huonokuntoisuutta, heikentynyttä kasvua, ripulia ja yskimistä. Ensimmäiset oireet nähdään yleensä 2–3 viikon ikäisillä pennuilla.
Nartun elimistössä lepomuotoina olevat suolinkaisen toukat aktivoituvat 40.–42. tiineysvuorokauden aikoihin ja siirtyvät pentuihin istukan kautta. Se, että narttu on rutiininomaisesti matolääkitty, ei riitä estämään tätä siirtymistä. Siksi nartulle tulee antaa suolinkaisloishäätö (Axilur, fenbendatsoli) 42. tiineysvuorokautena. Sekään ei kokonaan estä pentujen suolinkaistartuntoja, koska niitä siirtyy pentuihin myös imetyksessä. Siksi emä ja syntyneet pennut madotetaan kasvattajan luona, kun pennut ovat 2-3 viikon, 5 viikon ja 7 viikon ikäisiä.
Muista, että vain osa markkinoilla olevista matolääkkeistä käy tiineelle nartulle ja pikkupennuille!

Tiineys kestää 63 vrk ± 1 vrk ovulaatiosta (progesteronistaso 5–8 ng/ml). Jos tiineyden kesto arvioidaan astutusajankohdasta, voi se olla mitä vain välillä 57–70 vrk. Tiineyden alkaessa vilkas narttu voi muuttua väsyneeksi ja huonovointiseksi. Tiineys voidaan todeta 3.–4. viikolla ultraäänitutkimuksella tai viimeisellä tiineysviikolla röntgentutkimuksella, jos on tärkeää tietää tarkemmin syntyvien pentujen lukumäärä. Ultraäänitutkimuksessa voidaan havaita pentujen summittainen määrä eli onko pentuja yksi vai monta. Tämä on tärkeä tieto, koska todennäköisesti seuraa synnytysvaikeuksia, jos tulossa on vain yksi isokokoinen pentu.
Jos alkioita kuolee ennen 30. vuorokautta, ne imeytyvät ja häviävät kokonaan. Alkiokuolemia aiheuttavat monenlaiset infektiot ja siksi nartun rokotuksista tulee pitää huolta!

Narttu kannattaa siirtää noin kaksi viikkoa ennen synnytystä paikkaan, jossa se penikoi. Paikan tulee olla lämmin, vedoton ja rauhallinen.

Vinkki: Kannattaa pitää jo nartun tiineysaikana kirjaa nartun loishäädöistä, ruumiinlämmöstä ja syömisistä. Kirjaa jatketaan, kun pennut syntyvät. Siihen merkitään pentujen syntymäjärjestys, huomioita pennuista, pentujen painon kehitys sekä loishäädöt.