Käyttötarkoitus

Käyttöominaisuudet

Karhukoira on jalostettu ensisijaisesti suurriistan metsästystä varten. Karhukoiria käytetään yleensä hirven ja karhun metsästykseen ja -haukkukilpailuihin. Tietyt yksilöt, ns. ”kaiken viljan” karhukoirat soveltuvat myös pienriistan metsästykseen.

Karjalankarhukoiraa ei suositella pelkästään seurakoiraksi, koska sillä tulee olla mahdollisuus sen luonteenomaiseen toimintaan: suurriistan metsäs- tämiseen ja/tai kilpailutoimintaan osallistumiseen. Näin ollen myös jalostukseen käytettäväksi suositellaan vain sellaisia koiria, joiden käyttöominaisuudet on voitu todeta joko kokeissa tai käytännön metsästyksen yhteydessä.

Näiden ohella karhukoiralla voi kilpailla mm. metsästyskoirien jäljestämiskokeissa (MEJA), linnunhaukkukokeissa, tottelevaisuuskokeissa (TOKO), pelastuskoirakokeissa, vetokoirakokeissa ja agilityssa.

Täysikasvuisen karhukoiran käsittely vaatii jonkin verran voimaa ja taitoa. Näin ollen kaikki perheen jäsenet tulisi opastaa karhukoiran käsittelyyn, jotta yhteiset kävelylenkit ja ulkoiluttaminen onnistuisivat vaivattomasti.

Karhukoiran hankkijalla tulisi olla innostusta ja mahdollisuuksia kilpailu- ja koetoimintaan metsästysken lisäksi. Näin saataisiin arvokasta tietoa jalostustoiminnan onnistumisesta.

Parhaat ominaisuudet:

– Laajahakuisuus: karhukoira soveltuu käytettäväksi metsästykseen ja kilpailutoimintaan koko Suomen alueella. Karhukoiran erinomainen vainu, luontaiset liikunnalliset edellytykset ja pyynti-into tekevät siitä koko valtakunnan koiran.
– Olosuhderiippumaton: karhukoira ei pekää vaikeitakaan sää- tai maasto-olosuhteista: vesistöt tai paksu lumikerros eivät estä tehokasta riistatyöskentelyä.
– Isäntäuskollisuus: karhukoira pitää yhteyttä omistajaansa ja ”kertoo” haukullaan riistaeläinten laadun ja määrän.
– Hyvä hirvenkäsittelijä: karhukoiran löytämät hirvet jäävät tavallisesti löytöpaikalle. Luontaisesti pysäyttävä, nopeasti liikkuva jahtikoira tavoittaa hirvet helposti häiriön tai kilpailukarkoituksen jälkeenkin. Kuuluvan ja parhaimmillaan kertovan haukun laadusta voi päätellä mitä hirvityöskentelyssä tapahtuu jopa kilomerien päähän.

Karjalankarhukoirat ovat pitäneet pintansa jo vuosikymmeniä sekä käytännön metsästyksessä että haukkuotteluissa.

Ulkomuoto

Ulkomuodon suhteen jalostustyön tavoitteena on saada mahdollisimman korkeatasoisia käyttökoiria, joiden tominnallinen tyyppi ja rotukuva vastaavat rotumääritelmää.

Karjalankarhukoira kuuluu metsästyspystykorviin, joilla tyyppi ja käyttö ovat lujasti yhteen liittyneet: näin karhukoiralla on itsestään selvästi toiminnallinen ominaisuus. Karjalankarhukoiralle ja muille metsästyspystykorville on yhteistä neliömäiset tai vain vähän siitä poikkeavat mittasuhteet, selälle kaartuva enemmän tai vähemmän kippurahantä ja pystyt korvat.

Karjalankarhukoiran metsästysvaltteja ovat:
– tarkat aistit, eritoten vainu,
– sekä jälki- että ilmavainuisuus,
– erinomainen haku,
– erittäin hyvä suuntavaisto ja
– yhteistyöhaluisuus metsästäjän kanssa.

Luonteeltaan karjalankarhukoira on:
– tasapainoinen,
– hieman itseensä sulkeutunut,
– häikäilemättömän rohkea,
– sisukas ja ihmisystävällinen.

Tyypiltään karhukoira on:
– keskikokoinen,
– vankkaluustoinen, mutta ei raskas,
– voimakas ja kestävä,
– korkeuttaan vain hieman pitempi,
– tuuhea- ja pystykarvapeitteinen,
– kevytliikkeinen,
– toiminnalliselta tyypiltään lähinnä laukkamuotoinen.

Töpöhäntäisenä syntyneet karhukoirat

Rotumääritelmän mukaan karjalankarhukoira voi olla myös synnynnäisesti töpöhäntäinen. Syntyneiden pentujen töpöhäntäisyyttä ei tarvitse erikseen eläinlääkärin todistuksella todistaa. Töpöhäntäisille pennuille tulee rekisterikirjaan merkintä tö, mikäli kasvattaja on pentueilmoituksessa maininnut pennun syntyneen topohäntäisenä. Myös näyttelyyn töpöhäntäiset karhukoirat voivat osallistua aivan tavallisella tavalla.

Ulkomuodon varhainen kehitys

Karjalankarhukoiran arvostelu oli alusta alkaen ankaraa. Heti alussa painotettiin mustavalkoista väritystä, tuuheaa karvapeitettä ja metsästykseen sopivaa kokoa. Kasvattajat karsivat pentueita ankaralla kädellä. Näin laadullinen kehitys tapahtui nopeasti. Muutamassa vuodessa hahmoittui luonnonvoimaa uhkuva, hivenen arktiselta vaikuttava, tarunomainen koira, jota on verrattu mm. kesyttömään luontoon: ”Karjalan karhukoiran mustavalkoinen väri, tummien silmien palava katse, olemuksen ryhdikkyys ja jäntevyys vangitsevat erämiehen katseen. Se on kuin pala villiä ja kesytöntä erämaata.”

Karhukoira erottuu laumasta

Rodun kokonaiskuva on tänä päivänä jokseenkin yhtenäinen. Luonnollista vaihtelua toki esiintyy niin, että karjalankarhukoirat ovat yksilöitä, jotka on helppo tunnistaa toisistaan.

Puhdasrotuinen karhukoira

Suomessa karjalankarhukoirarotuun ei ole missään jalostustyön vaiheessa risteytetty mitään toista koirarotua.