Rodut

Patellaluksaatio

Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka.

Periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti) ja suuremmilla lateraalisesti. Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla.

I – asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa.

II– ja III – asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen).

IV – asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan.

Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono.

PEVISA:n mukaan vaikeampaa kuin 1. asteen luksaatiota sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.

Jalostussuosituksen mukaan koiraa, jolla on ensimmäisen asteen polvilumpioluksaatio tai se periyttää tätä vikaa rodun keskimääräistä tasoa enemmän, ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

Koiraa, joka on jouduttu operoimaan patellaluksaation takia tai operaatiota tarvitsevaa (luksoivaa) koiraa, ei saa käyttää jalostukseen.