Rodut

Muut sairaudet

Sokeritauti eli diabetes

Koiralla esiintyvä diabetes on yleisimmin tyyppiä 1. Tällöin haiman insuliinia erittävät solut tuhoutuvat immunologisen reaktion seurauksena. 46% sokeritautisista koirista löytyy haiman ?-soluista tulehdussoluja ja 50 – 60% löytyy myös vasta-aineita ?-soluja vastaan. Insuliinin puute alkaa näkyä koirassa vasta, kun ?-soluista on tuhoutunut noin 80%, joten oireiden kehittyminen on hidasta ja voi kestää kuukausista jopa vuosiin.

Immunologinen insuliinia tuottavien solujen tuho johtaa insuliinin puutokseen ja veren sokeripitoisuuden nousuun, jolloin koira alkaa juoda paljon ja runsastuneen juomisen seurauksena myös virtsaa usein ja suuria määriä kerrallaan. Muita oireita ovat lisääntynyt ruokahalu ja laihtuminen. Joskus ensimmäinen oire on koiran nopea sokeutuminen kaihin seurauksena. Immunologisen tyypin diabetes ei ole yhteydessä lihavuuteen, mutta monet ympäristötekijät voivat vaikuttaa sairauden puhkeamiseen.

Tyypin -1 diabeteksen hoitona käytetään insuliinia pistoksina sekä ruokinnan tasapainottamista. Hoidon tavoitteena on taata koiralle mahdollisimman normaali elämä sairaudesta huolimatta (mahdollisimman normaali sokeritasapaino ja paino, kohtuullinen juominen/virtsaaminen, ei sokeria eikä ketoaineita virtsassa). Suomenpystykorvien terveyskyselyn (2010) ja KoiraNet-kuolinsyytilaston mukaan diabeetikkoja on rodussa noin 3,1% kaikista ilmoitetuista kuolinsyistä. Koska diabeteksen ja perimän yhteys koiralla tunnetaan, ei diabeetikkoja eikä niitä tuottaneita koiria ole syytä käyttää jalostukseen. Ei myöskään tule yhdistää kahta sellaista sukua, joista molemmista tiedetään syntyneen diabetekseen sairastuneita yksilöitä.


Lisääntymiseen liittyvät ongelmat

Suomenpystykorvalla esiintyy terveyskyselyn (2010) ja rekisteröintien valossa moneen samankokoiseen rotuun verrattuna kohtalaisen pienet pentueet, noin 4 pentua/pentue (esim. samankokoisella suomenlapinkoiralla pentuja on 5/pentue). Lisäksi terveyskyselystä kävi ilmi, että jopa 17,3%:lla kaikista kyselyyn vastatuista nartuista oli ollut ongelmia joko tiinehtymisessä tai synnytyksessä. Narttujen synnytysongelmien selvittämiseen on rodussa todella panostettava ja selvitettävä syyt korkeaan kuolleisuuteen.

Ne nartut, jotka selvisivät synnytyksestä hengissä, hoitivat pentunsa pääsääntöisesti moitteettomasti ja pentukuolleisuus syntymän jälkeen on hyvin vähäistä tai vähintäänkin normaalilla tasolla (yksittäisiä pentuja joissakin harvoissa pentueissa).

Terveyskyselyn mukaan noin 10% vastatuista uroksista on esiintynyt ongelmia astutuksessa. Normaalit lisääntymistoiminnot ovat rodun säilymisen kannalta elinehto, joten rodun tilanteen kartoittaminen ja tarvittavat toimenpiteet ongelmien korjaamiseksi ovat erittäin tärkeitä.