Rodut

Kun kyy puree

Helteinen kesä saa kyyt liikkeelle ja koirilla on tavallista suurempi riski tulla purruksi.

Kyyn purtua eläinlääkäri auttaa

Pureman vaarallisuuteen vaikuttaa moni tekijä, kuten esimerkiksi puremakohta, myrkyn määrä, koiran ikä ja yleiskunto. Toisin kuin äkkiseltään voisi kuvitella, raajapurema on usein vaarallisempi kuin esimerkiksi päähän saatu. Raajan liikkuessa myrkky leviää helposti koko elimistöön. Koiran henkitorvi on kova ja rustoinen, eikä kaulapuremakaan käytännössä voi saada henkitorvea umpeen.

Mitä nopeammin koiralla ilmenee turvotusta, väsymystä, oksentelua tai kipua, sitä suurempi on vaara, että myrkytys voi edetä vakavaksi. Aina kun kyy on purrut koiraa, on syytä olla mahdollisimman pian yhteydessä eläinlääkäriin. Pureman jälkeen koira olisi syytä pitää mahdollisimman liikkumattomana – tällä pyritään estämään myrkyn leviämistä.

Kyytabletin antamista ei enää nykyisin suositella. Kaikkea muutakin omatoimista lääkitsemistä tulee välttää. Pahimmassa tapauksessa kortisoni tai tulehduskipulääkkeet voivat yhdessä shokin aiheuttamien verenkiertohäiriöiden kanssa aikaansaada munuaisvaurion. Paras ensihoito-ohje kyyn purtua onkin: koira lepoon ja yhteys eläinlääkäriin.

Kyyn myrkylle on olemassa vasta-ainetta, mutta useimmiten hoito suoritetaan perinteisin menetelmin. Eläinlääkärissä koiraa nesteytetään ja se saa usein myös kortisonipiikin, kipulääkettä ja antibioottia. Myrkky vaurioittaa helposti koiran sisäelimiä ja siksi nesteytys on erittäin tärkeää.

Mikäli koira on vielä seuraavanakin päivänä voipunut eikä juo riittävästi, on syytä viedä se uudelleen vastaanotolle.

Pääsikö kyy puremaan?

Turun yliopisto ja Turun biologinen museo kartoittavat koirien saamia kyynpuremia. Tarkoituksena on mm. selvittää, keskittyvätkö purematapaukset paikallisesti tietyille alueille tai johonkin tiettyyn ajankohtaan. Samalla kerätään tietoa koirien saamista oireista ja siitä, miten koirat ovat kyynpuremasta toipuneet. Tähän kyselyyn toivotaan vastauksia kaikkialta Suomesta, kesän 2013 aikana.

Turun yliopisto ja Turun biologinen museo keräävät myös käärmehavaintoja Varsinais-Suomen alueelta. Tarkoituksena on kartoittaa kyyn ja rantakäärmeen esiintymistä maakunnassa, sekä erityisesti sitä, miten lähellä tiheää asutusta nämä lajit voivat elää.

Molempiin kyselyihin vastaaminen käy kätevästi internetissä, lomake löytyy osoitteesta: http://users.utu.fi/pakisa/Kaarmehavainnot.html

LISÄTIETOJA ANTAVAT

Pälvi Salo pakisa(at)utu.fi, puh. 050 533 6193
Toni Beckman toni(at)kulma.net puh. 044 960 0449
Pekka Käär pekka.kaar(at)turku.fi puh. 02 262 0341, 044 907 2145