Rodut

Rotumääritelmä

Suomenpystykorva, Suomalainen rotu, FCI:n numero: 49 (Hyväksytty: Kennelliiton valtuusto 23.11.2013)

Käyttötarkoitus:

Pääasiassa metsäkanalintujen, jossain määrin myös pienpetojen, vesilintujen ja hirvenmetsästyksessä käytettävä koira. Metsästysintoinen varsin itsenäisesti, mutta kuitenkin yhteistyöhaluisesti riistalla työskentelevä koira, joka ilmaisee riistan haukkumalla.

FCI:n luokitus:

Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset tyypit, alaryhmä 2 pohjoiset metsästyskoirat; Käyttökoetulos vaaditaan.

Lyhyt historiaosuus:

Jo satoja vuosia sitten on suomenpystykorvan tyyppistä koiraa käytetty kaiken riistan metsästykseen pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Alun perin asetettiin päätavoitteeksi saada aikaan hyvä puuhun haukkuva lintukoira, joka on myös kaunis. Kun rotuunotto aloitettiin 1890-luvulla, löydettiin tyypiltään ja käyttötarkoitukseltaan samankaltaisia yksilöitä lähinnä maan itäisistä ja pohjoisista osista.

Ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin 1892. Rodun ensimmäinen erikoisnäyttely järjestettiin jo samana vuonna ja ensimmäinen linnunmetsästyskoe 1897.

Nykyisin rotu on Suomessa ja Ruotsissa hyvin yleinen. Se on kehitetty puhtaasta luonnonkannasta ja liittyy vankasti suomalaiseen kulttuuriin. Suomenpystykorva nimettiin Suomen kansalliskoiraksi vuonna 1979.

Suomen Kennelliiton ja Venäjän Kennelliiton välillä tehtiin vuonna 2006 sopimus, jolla karjalais-suomalainen laika ja suomenpystykorva yhdistettiin samaksi roduksi suomenpystykorvan rotumääritelmän alaisuuteen.

Yleisvaikutelma:

Keskikokoa pienempi, lähes neliömäinen, rakenteeltaan kuiva, kiinteä ja hyväryhtinen koira.

Tärkeitä mittasuhteita:

Rungon pituus on sama kuin säkäkorkeus. Rinnan syvyys on hieman pienempi kuin puolet säkäkorkeudesta. Kuono pituuden suhde kallon pituuteen on noin 3:4. Kallo on hieman leveyttään pitempi, leveys on sama kuin syvyys.

Käyttäytyminen ja luonne:

Vilkas, tarmokas, rohkea ja peräänantamaton. Voi olla vieraita kohtaan hieman pidättyväinen, mutta vihaisuutta ei sallita.

Pää:

Kallo: Ylhäältä katsottuna munanmuotoinen, tasaisesti korvia kohti levenevä, levein kohta korvien välissä. Päälaki on sekä sivusta että edestä katsottuna hieman kaartuva. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat lähes yhdensuuntaiset. Otsauurre on hyvin matala. Kulmakaaret ja niskakyhmy ovat hieman havaittavissa.

Otsapenger: Kohtuullinen.

Kirsu: Pienehkö, pikimusta.

Kuono: Kuono kapea, kuiva, päältä ja sivulta katsoen tasaisesti kapeneva. Kuononselkä on suora. Alaleuka on selvästi näkyvä.

Huulet: Tiiviit, ohuehkot ja hyvin sulkeutuvat. Hyvä pigmentti.

Leuat / Hampaat: Leuat voimakkaat. Hampaat ovat hyvin kehittyneet, symmetrisesti kiinnittyneet, normaali hammaskaavio, täysi hampaisto. Tiivis leikkaava purenta.

Posket: Poskikaaret ovat hieman korostuneet.

Silmät: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinot, mieluimmin tummat. Ilme on eloisa ja tarkkaavainen.

Korvat: Melko ylös kiinnittyneet, aina pystyt. Suhteellisen pienet, teräväkärkiset, hienokarvaiset, erittäin liikkuvaiset.

Kaula: Jäntevä ja keskipitkä. Kaula näyttää uroksella tuuhean karvapeitteen johdosta lyhyehköltä. Ei löysää kaulanahkaa.

Runko:

Säkä: Selvästi erottuva, etenkin uroksilla.

Selkä: Lyhyehkö, suora ja jäntevä.

Lanne: Lyhyt ja lihaksikas.

Lantio: Keskipitkä ja hyvin kehittynyt. Hieman viisto.

Rintakehä: Pitkä, lähes kyynärpäiden tasolle ulottuva, ei kovin leveä. Kylkiluut ovat himan kaarevat, eturinta on selvä, ei kovin voimakas.

Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on hieman kohoava.

Häntä:

Kiertyy tarmokkaasti tyvestä alkaen kaaressa eteenpäin tiiviisti selän myötäisesti, alas ja loivasti taaksepäin puristuen reittä vasten hännän kärjen ulottuessa reiden keskikohdalle. Ojennettuna häntä ulottuu suunnilleen kinnerkulmaan.

Raajat:

Eturaajat:

Yleisvaikutelma: Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Luusto on keskivahva. Olkavarsi on hieman lapaa ja kyynärvartta lyhyempi.

Lavat: Tiiviit, hyvin liikkuvat, aavistuksen pystyt.

Olkavarret: Hieman lapaluuta lyhyemmät, hieman viistot ja voimakkaat.

Kyynärpäät: Lavan yläkärjen kautta vedetyn pystysuoran linjan etupuolelle, suoraan taakse suuntautuneet.

Kyynärvarret: Melko vankat, pystysuorat.

Välikämmenet: Keskipitkät, hieman viistot ja joustavat.

Etukäpälät: Pyöreähköt ns. kissankäpälät. Varpaat ovat tiiviit ja hyvin kaareutuvat. Päkiät ovat kimmoisat, aina mustat ja sivuilta tiheän karvan suojaamat.

Takaraajat:

Yleisvaikutelma: Voimakkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, kohtuulliset kulmaukset. Luusto on keskivahva. Reisi on hieman säärtä pitempi.

Reidet: Keskipitkät, leveähköt ja vahvalihaksiset.

Polvet: Eteenpäin suuntautuneet, polvikulmat ovat kohtuulliset.

Sääret: Jäntevät.

Kintereet: Kohtuullisen matalalla, kinnerkulma on kohtuullinen.

Välijalat: Lyhyehköt ja voimakkaat, pystyasentoiset.

Takakäpälät: Hieman etukäpäliä pitemmät, muuten samanlaiset kuin etukäpälät.

Liikkeet:

Keveät, maatavoittavat ja vaivattomat. Vaihtaa herkästi ravin laukaksi, joka on mieluisin liikuntamuoto. Raajojen liike on yhdensuuntaista. Syöksyessään riistan perään räjähtävän nopea.

Iho:

Kauttaaltaan tiivis ja poimuton.

Karvepeite:

Karva: Rungossa pitkähköä, puolipystyä tai pystyä, niskassa ja selässä jäykempää. Päässä ja raajoissa, lukuun ottamatta raajojen takaosaa lyhyttä ja ihonmyötäistä. Lapojen jäykkä karva on varsinkin uroksilla huomattavasti pitempää ja karkeampaa. Reisien takaosassa ja hännässä karva on pitkää ja tuuheaa. Pohjavilla on lyhyttä, pehmeää, tiheää ja vaaleaa.

Väri: Selkäpuolelta kellan- tai ruskeanpunainen, väri mieluiten kirkas. Korvien sisustan, poskien, leuanaluksen, rinnan, vatsan, raajojen sisäpuolien samoin kuin reisien takaosan karvat ja häntäkarvat ovat vaaleampia. Valkea piirto rinnassa ja hieman valkeaa väriä käpälissä sallitaan.

Koko:

Säkäkorkeus: Urokset 44-50 cm, nartut 39-45 cm. Ihannekorkeus uroksilla 47 cm, nartuilla 42 cm.

Virheet:

Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.

– hammaspuutokset (paitsi P1 -hampaat)

Hylkäävät virheet:

– vihaisuus tai liiallinen arkuus
– selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen
– muut kuin pystyt korvat
– muu kuin musta kirsu
– kirkkaankeltaiset tai herasilmät
– ala- tai yläpurenta
– nikamavika hännässä
– runsas valkoisuus rinnassa ja / tai valkea sukka jalassa
– perusväristä voimakkaasti poikkeavat värit
– laineikas tai kihara karvapeite
– rajamitat ylittävä tai alittava säkäkorkeus
– vakavat hammaspuutokset

HUOM: Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.

Suomenpystykorvan rotumääritelmä tulostusversiona

tvporn.cc