Rodut

Luonne

Kova taistelu olemassaolosta on jättänyt suomenpystykorvan luonteeseen pysyviä, rodulle ominaisia piirteitä. Tyypillisimpiä ovat reagointiherkkyys, epäluuloisuus vierasta kohtaan, uskollisuus isännälle ja kotiväelle.

Rotumääritelmässä luonteen todetaan olevan vilkas, tarmokas, rohkea ja peräänantamaton. Luonteen erityispiirteenä on lisäksi mainittava kohtuullisen hyvin kehittynyt vartiointivietti. Osa suomenpystykorvista ei salli vieraan lähestyvän isännän tavaroita, autoa ja kotipiiriä, ellei isäntä itse ole paikalla, vaan varoittaa haukunnallaan ja käytöksellään lähestyjää.

Suomenpystykorvan luonne vastaa tänä päivänä varsin hyvin rotumääritelmää. Luonne on kehittynyt yllättävän nopeasti avoimempaan ja sosiaalisempaan suuntaan.

Nartuissa puolestaan esiintyy ujoutta ja jopa arkuutta vieraita ihmisiä ja olosuhteita kohtaan. Kyse on useimmiten siitä, että koiraa ei vain ole totutettu olosuhteisiin kodin ja perheen ulkopuolella.

Suomenpystykorva on luonteeltaan omaperäinen, vain isännälleen ja kotiväelleen uskollinen. Mitkään laatusanat sen pirteyden ja eloisuuden korostamiseksi eivät ole ylimitoitettuja. Se on peitellysti hyvin älykäs ja kuritus loukkaa sitä ikuisesti.

Suomenpystykorvasta saa myös oivallisen ja terveen lemmikinkoko perheelle. Yleissääntönä voidaan pitää, että jos se toteaa lähestyjän siitä itäväksi, ystävälliseksi, ilman pelontunnetta olevaksi, vapaasti esiintyväksi ja näin luotettavuutensa soittaneeksi, on koira yleensä tämän jälkeen melko helposti käsiteltävissä.

Suomenpystykorva viihtyy erittäin hyvin ulkona, ja sillä on voimakas metsästysvietti. Se sopeutuu myös kerrostaloasumiseen, mutta ei ole välttämättä teräväaistisena metsästyskoirarotuna tottumattomalle koiranpitäjälle paras mahdollinen valinta taajamakoiraksi.

Suomenpystykorvaa ei enää pidetä turhana haukkujana ja siitä saa myös oivallisen ja terveen lemmikin. Valtaosa vuonna 2010 ja 2014 suoritetun suomenpystykorvien terveyskyselyn koirien omistajista (2010-89%, 2014-89%) oli tyytyväisiä koiriensa käyttäytymiseen.