Rodut

Ulkomuoto

Rodun alkuperänä pidetään Komin koiraa, jota kutsuttiin myös syrjäänien koiraksi. Kantakoirat ovat kuitenkin lähtöisin Laatokan Karjalasta, Aunuksesta ja Vienasta, joissa niitä käytettiin kaiken riistan metsästykseen. Ensisijaisesti suurriistan metsästystä varten jalostettu Karjalankarhukoira on hyvin rohkea ja peräänantamaton koira. Ulkomuodon suhteen jalostustyön tavoitteena on saada mahdollisimman korkeatasoisia käyttökoiria, joiden tominnallinen tyyppi ja rotukuva vastaavat rotumääritelmää.

Ulkomuodon suhteen jalostustyön tavoitteena on saada mahdollisimman korkeatasoisia käyttökoiria, joiden tominnallinen tyyppi ja rotukuva vastaavat rotumääritelmää.

Karjalankarhukoira kuuluu metsästyspystykorviin, joilla tyyppi ja käyttö ovat lujasti yhteen liittyneet: näin karhukoiralla on itsestään selvästi toiminnallinen ominaisuus.

Karhukoiralle ja muille metsästyspystykorville on yhteistä neliömäiset tai vain vähä siitä poikkeavat mittasuhteet, selälle kaartuva enemmän tai vähemmän kippurahantä ja pystyt korvat.

 

Oikealla on hyvin rotumääritelmää vastaava karhukoirauros (kansainvälinen, Ruotsin ja Suomen muotovalio ja käyttövalio K&S MVA FIN K&MVA) Körri rek.nro 165233/77.

Image

Karjalankarhukoiran metsästysvaltteja ovat:

– tarkat aistit, eritoten vainu, sekä jälki- että ilmavainuisuus
– erinomainen haku
– erittäin hyvä suuntavaisto
– yhteistyöhaluisuus metsästäjän kanssa

Luonteeltaan karhukoira on:

– tasapainoinen
– hieman itseensä sulkeutunut
– häikäilemättömän rohkea
– sisukas
– ihmisystävällinen

Tyypiltään karhukoira on:

– keskikokoinen
– vankkaluustoinen, mutta ei raskas
– voimakas ja kestävä
– korkeuttaan vain hieman pitempi
– tuuhea- ja pystykarvapeitteinen
– kevytliikkeinen
– toiminnalliselta tyypiltään lähinnä laukkamuotoinen

Ulkomuodon varhainen kehitys

Karjalankarhukoiran arvostelu oli alusta alkaen ankaraa. Heti alussa painotettiin mustavalkoista väritystä, tuuheaa karvapeitettä ja metsästykseen sopivaa kokoa. Kasvattajat karsivat pentueita ankaralla kädellä. Näin laadullinen kehitys tapahtui nopeasti. Muutamassa vuodessa hahmoittui luonnonvoimaa uhkuva, hivenen arktiselta vaikuttava, tarunomainen koira, jota on verrattu mm. kesyttömään luontoon: ”Karjalan karhukoiran mustavalkoinen väri, tummien silmien palava katse, olemuksen ryhdikkyys ja jäntevyys vangitsevat erämiehen katseen. Se on kuin pala villiä ja kesytöntä erämaata.”

Töpöhäntäisinä syntyneet karhukoirat

Rotumääritelmän mukaan karjalankarhukoira voi olla myös synnynnäisesti töpöhäntäinen. Syntyneiden pentujen töpöhäntäisyyttä ei tarvitse erikseen eläinlääkärin todistuksella todistaa. Töpöhäntäisille pennuille tulee rekisterikirjaan merkintä tö, mikäli kasvattaja on pentueilmoituksessa maininnut pennun syntyneen topohäntäisenä. Myös näyttelyyn töpöhäntäiset karhukoirat voivat osallistua aivan tavallisella tavalla.

Image

Karhukoira erottuu laumasta

Rodun kokonaiskuva on tänä päivänä jokseenkin yhtenäinen. Luonnollista vaihtelua toki esiintyy niin, että karjalankarhukoirat ovat yksilöitä, jotka on helppo tunnistaa toisistaan.

Puhdasrotuinen karhukoira

Suomessa karjalankarhukoirarotuun ei ole missään jalostustyön vaiheessa risteytetty mitään toista koirarotua. Järjestön talvipäivillä 2000 karhukoirajaoston tiedotustilaisuuden kannanotto risteyttämisvaatimuksiin oli: ”karjalankarhukoiraa ei missään vaiheessa tulla sotkemaan muita rotuja tai taustoiltaan ja ominaisuuksiltaan tuntemattomia, vieraita yksilöitä – siihen ei yksinkertaisesti ole tarvetta.”
(Pystykorva 3, kesäkuu 2000, s. 24.)